ENTÄ JOS SE ON MUN INTOHIMONI?



Maanantai. Yleensä mulla maanantait on ihan jees päiviä, mutta tänään ei, taino ainakaan aamupäivä ei ollut. Koko ajan joku oli huonosti ja joku asia ärsytti. Noh, onneksi se päivä parani siitä kun kotia pääsin. Ja siitä se vain koheni, kun tanssitunnille mentiin Julian kanssa. Mä niin rakastan tanssia ja myös niitä tunteja. Siellä on aina niin rento meininki, aivan mahtavia ihmisiä ja tunnin aikana tulee naurettua monta kertaa. Joka maanantai meen hyvällä fiilikselle tunnille ja siellä se fiilis vaan paranee. Mitä mä teen sitten kun pääsen lukiosta ja lähden muualle opiskelemaan? En mä halua tanssista luopua. Oon miettinyt jo muutaman vuoden vakavasti sitä, että jos musta tulisi tanssinopettaja ja koreografi. Saisin tehdä sitä, mikä on mun intohimoni, sitä jota oon tehnyt jo 13 vuotta. Mitä jos harrastuksesta löysinkin ittelleni sen uran, jota haluan tehdä? Totta kai mä haluan tehdä työkseni sitä, joka on mun intohimoni. Jos sille alalle päätän lähteä, niin sitten haluan myös menestyä. Haluan kiertää maailmaa tanssien ja tavata mahtavia ihmisiä. Haluan päästä tekemään jopa musiikkivideoille kraffoja. Ja jos en siinä alassa menestykään sillä tavoin, mitä oon toivonut, niin ainahan mä voin lukion papereilla lähteä kokeilemaan jotain muuta. Mutta ainahan kannattaa yrittää, eikös? Eikö se niin mennyt, että aina pitää lähteä tavoittelemaan omia unelmia. Jos ei yritä, niin sitten ei saa koskaan tietää, että olisiko siinä onnistunut. Parempi kokeilla ja epäonnistua, kuin elää pohtien sitä, että olisinko mä siinä sittenkin onnistunut.

4 comments

  1. Moni sanoo, että jos harrastuksesta tekee ammatin, se menettää hohtonsa. Mutta ei voi tosiaan koskaan tietää! Jos tykkäät siitä tosissaan niin go for it! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. niin, joillain on varmaa silleekin käyny! ja mä tykkään, tosissaan tykkään, saatan lähteäkki sitä kokeilemaan :-)

      Delete
  2. Puhut kyllä asiaa!! :)

    ReplyDelete

Kommentoithan asiallisesti.
Thank you♥